ROBBEN FORD – Night In The City
(Ear Music 0219004 EMU)
Robben Fordia on totuttu ylistämään blueskitaristin mestariksi – mitä hän toki onkin – mutta hänen kunnianhimonsa ja luovuutensa on paljon laaja-alaisempaa. Taiturimaisen, usein hienostuneen bluesin lisäksi jazz, fuusio, soul ja funk sävyttävät hänen laajaa tuotantoaan.
Kuulijalle tämä monimuotoisuus on hyvin palkitsevaa. Fordin levyjen parissa musiikinnälkäinen sielu voi kokea aitoa löytämisen iloa, jos vain malttaa kuunnella keskittyneesti.
Jos tarkastellaan hetki maestron viimeaikaisia julkaisuja, niin sieltä löytyy niin hänen hienon bluesyhtyeensä Blue Linen tupla-live “Live At Yoshi’s” vuodelta 1996, mutta arkistoäänitteen vastapanoksi myös kaksi tuoretta, saksofonisti Bill Evansin kanssa tehtyä studiolevyä “Sun Room” ja “Common Ground”. Niissä avainsanoja ovat jazzikas improvisaatio ja vetävä groove.
Fordin diskografiassa näiden albumien väliin sijoittuu instrumentaalilevy “Pure”, ja siihen uusi livelevy “Night In The City” hyvin pitkälle perustuu. Puolet CD:n kahdeksasta kappaleesta on peräisin “Purelta”, ja siihen on syynsä.
Viheliäisen pandemian takia Robben Ford ei voinut normaaliin tapaan markkinoida kiertueella “Purea”. Vasta koronasulun päätyttyä hän pääsi yhtyeineen ensimmäistä kertaa esiintymään livenä yleisölle.
Se päivä, tai oikeammin ilta, koitti 24. huhtikuuta 2021 Nashvillessä, Tennesseessä, City Winery -nimisessä paikassa. Taltioinnin äänimaailmasta päätellen kyseessä lienee varsin intiimi konserttipaikka, joten tunnelma on sen mukaisesti vastaanottavainen ja bändille sangen suotuisa.
“Pure” ei ole suurimpia Robben Ford -suosikkejani, mutta nyt tilanne on toinen. Elävän yleisön edessä biisit tuntuvat aukeavan eri tavalla. Tunnelma on vapautuneempi kuin jostakin syystä levyn hieman steriilin vaikutelman tekevissä studionauhoituksissa.
Lavalla bändi on latautunut ja soittaa vapautuneesti, soittamisen ilosta. Ford itse antaa kitaransa laulaa inspiroituneesti ja korvin kuullen hyvällä fiiliksellä. Erityisen komea veto on Blues For Lonnie Johnson, joka on nimensä mukaisesti ihan sitä itseään.
Robben Ford sanoo, että hänen ihannebändinsä livetilanteessa on saksofonisti ja rytmiryhmä. Nyt lavalla on kerrassaan kaksi fonistia, “Pure”-sessioista tutun Jeff Coffinin lisäksi myös Jovan Quallo. Basisti on Anton Nesbitt ja rumpali Nate Smith. Levyn kantavia voimia onkin kitaran ja saksofonien vuoropuhelu, jota on nautittavaa seurata. Balafon on erinomainen esimerkki taitavien muusikoiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Sama linja jatkuu levyn uudessa kappaleessa, jamihenkisesti irrottelevassa biisissä Anto’Nate’n’Tate.
Toinen uutuus, At The Apollo, viittaa nimensä mukaisesti takavuosien kuuluisan konserttipaikkaan New Yorkissa. Se muistetaan mm. James Brownin 1960-luvun live-äänityksistä, mutta myös aikansa kuuluisimpien artistien (valtava tähtikaarti Ella Fitzgeraldista Count Basieen, Duke Ellingtonista Aretha Frankliniin) suosimana konserttipaikkana. Niistä tunnelmista Ford bändeineen tuntuu hakevan inspiraationsa.
Levyllä on vain kaksi laulettua sävelmää. Cotton Candy on iskevä funk, alun perin “Purple House” -albumilta. Sitä hienompi veto on 10 vuoden takaiselta mainiolta “A Day in Nashville” -levyltä peräisin oleva Just Another Country Road, rauhallisen sävykäs moderni blues.
“Night In The City” on hyvin perusteltu lisä Robben Ford -kokoelmaan. Kristallinkirkas tuotanto palkitsee kuulijan.
Harri Aalto
(julkaistu BN-numerossa 1/2024)
